Miten tunnistaa, onko pelaaminen ongelma vai harrastus?

Monella vanhemmalla herää huoli, kun nuori viettää pitkiä tunteja pelikonsolin tai tietokoneen ääressä. Onko kyse peliriippuvuudesta vai tavallisesta harrastuksesta? Kysymys on tärkeä, mutta vastaus ei aina ole yksinkertainen. Tässä artikkelissa käymme läpi konkreettiset merkit, jotka auttavat erottamaan terveellisen pelaamisen ongelmapelaamisesta, sekä sen, mitä tehdä, jos huoli herää.

Nuorten pelaaminen on yleistynyt voimakkaasti, ja pelaaminen harrastuksena on monelle lapselle ja nuorelle aivan yhtä merkityksellinen osa arkea kuin jalkapallo tai soittoharrastus. Silti peliriippuvuuden tunnistaminen on taito, jonka jokaisen vanhemman kannattaa opetella, sillä varhainen puuttuminen tekee tilanteen ratkaisemisesta paljon helpompaa.

Milloin pelaaminen muuttuu harrastuksesta ongelmaksi?

Pelaaminen muuttuu harrastuksesta ongelmaksi silloin, kun se alkaa haitata nuoren arkielämää, koulunkäyntiä, sosiaalisia suhteita tai terveyttä eikä nuori itse pysty rajoittamaan pelaamistaan omin voimin. Keskeinen kysymys ei ole se, kuinka monta tuntia nuori pelaa, vaan se, mitä pelaaminen syrjäyttää.

Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi pelihäiriön (gaming disorder) mielenterveyden häiriöiden luetteloon vuonna 2018. WHO:n määritelmän mukaan kyse on häiriöstä, jossa pelaaminen hallitsee elämää niin voimakkaasti, että muut toiminnot jäävät selvästi taka-alalle, ja tämä jatkuu merkittävän ajan. Tärkeää on huomata, että pelihäiriö on kliininen diagnoosi, johon tarvitaan ammattilaisen arvio.

Peluuri-organisaation asiantuntija Sanni Nuutinen on todennut, että alaikäisen kohdalla sanaa riippuvuus kannattaa käyttää harkiten. Useimmiten kyse on ongelmallisesta pelaamisesta, joka on kuitenkin vakava asia. Mannerheimin Lastensuojeluliitto kuvaa tilannetta näin: ongelmallisesta pelaamisesta puhutaan silloin, kun omat voimat eivät riitä koneen sammuttamiseen.

Mitkä ovat liikapelaamisen merkit lapsella tai nuorella?

Liikapelaamisen merkkejä lapsella tai nuorella ovat erityisesti pelaamisen aiheuttamat haitat koulussa ja sosiaalisissa suhteissa, voimakas ärtymys pelaamisen rajoittamisesta, pelaamisen salaaminen vanhemmilta sekä perustarpeiden, kuten unen, ruokailun ja hygienian, laiminlyönti pelaamisen vuoksi.

Käyttäytymiseen liittyvät merkit

• Koulumenestys heikkenee tai nuori laiminlyö läksyt toistuvasti pelaamisen takia.

• Ystäväpiiri kaventuu niin, että sosiaaliset suhteet rajoittuvat lähes yksinomaan pelikavereihin.

• Nuori salaa pelaamistaan vanhemmilta tai valehtelee pelaamiseen käyttämästään ajasta.

• Pelaamisen rajoittaminen aiheuttaa voimakasta ärtymystä, aggressiota tai ahdistusta.

• Nuori menettää kiinnostuksensa muihin aiemmin tärkeisiin harrastuksiin.
  

Fyysiset merkit

• Toistuvat univaikeudet tai päivällä nukkuminen yöpelaamisen takia.

• Päänsärky ja silmäoireet.

• Hygienian laiminlyönti.

• Epäsäännöllinen ruokailu tai aterioiden väliin jättäminen.
  

On myös tärkeää huomata, että ongelmapelaamisen taustalla voi olla muita syitä, kuten ahdistus, koulukiusaaminen tai yksinäisyys. Pelaaminen toimii tällöin pakokeinona vaikeasta arjesta. Tämä ei poista ongelmaa, mutta muuttaa sitä, miten tilanteeseen kannattaa puuttua.

Kuinka paljon pelaaminen on liikaa eri-ikäisille lapsille?

Pelaamisen sopiva määrä vaihtelee iän mukaan, mutta tuntimäärä yksinään ei kerro, onko pelaaminen liikaa. Tärkeämpää on se, jääkö pelaamiselle tilaa nukkumiselle, liikkumiselle, sosiaalisille suhteille ja koulunkäynnille. Jos nämä asiat hoituvat hyvin, pelaamisen määrä on todennäköisesti hallinnassa.

Alle kouluikäisille suositellaan enintään tunnin ruutuaikaa päivässä. Kouluikäisille ja nuorille ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä tuntimäärää, mutta arki-iltoina kaksi tuntia on monessa perheessä toimiva lähtökohta. Viikonloput ja loma-ajat ovat eri asia, ja on täysin normaalia, että nuori pelaa kesälomalla enemmän kuin kouluviikon aikana.

Pelkästään se, että nuori pelaa paljon kesälomalla tai puhuu pelaamisesta jatkuvasti, ei ole merkki ongelmasta. Sama innostus näkyy muissakin harrastuksissa. Myös harmistuminen, kun peli täytyy lopettaa, on normaali reaktio, aivan kuten huvipuistosta lähteminen harmittaa lasta. Nämä eivät yksinään kerro ongelmapelaamisesta.

Miten pelaaminen voi olla myönteinen ja kehittävä harrastus?

Pelaaminen on myönteinen ja kehittävä harrastus silloin, kun se tapahtuu sosiaalisessa yhteisössä, ajallisesti rajatusti ja turvallisessa ympäristössä. Pelaaminen kehittää ongelmanratkaisutaitoja, tiimityötä, strategista ajattelua ja paineensietokykyä, jotka ovat arvokkaita taitoja myös pelien ulkopuolella.

Ohjattu pelaaminen tarjoaa rakenteen, joka tekee pelaamisesta tasapainoisen osan nuoren arkea. Esimerkiksi Incoachin viikoittaisissa Peliklubeissa nuoret pelaavat yhdessä koulutettujen pelikoutsien ohjauksessa, mikä tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä ja luo yhteisöllisyyden tunnetta. Tämä on merkittävä ero yksinäiseen yöpelaamiseen verrattuna.

Pelaaminen harrastuksena voi myös tukea nuoren identiteetin rakentumista ja tarjota onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat itsetuntoa. Kun pelaaminen on osa laajempaa elämää eikä korvaa sitä, se on aito ja arvokas harrastus siinä missä mikä tahansa muukin.

Mitä tehdä, jos epäilee nuoren pelaamisen olevan ongelma?

Jos epäilet nuoren pelaamisen olevan ongelma, aloita avoimella ja tuomitsemattomalla keskustelulla nuoren kanssa. Kuuntele, mitä pelaaminen hänelle merkitsee, ja kerro konkreettisesti, mistä olet huolissasi. Vältä syyttelyä ja etsikää yhdessä ratkaisuja, kuten selkeitä pelaamisen aikarajoja ja yhteisiä sääntöjä.

Jos tilanne ei parane tai nuori ei pysty noudattamaan sovittuja rajoja, on aika hakea ammattiapua. Peluuri on Suomessa peliongelmiin erikoistunut palvelu, joka tarjoaa tukea sekä nuorille että vanhemmille. Myös koulupsykologi ja perheneuvolat ovat hyviä ensikontakteja, erityisesti jos epäilet, että ongelmapelaamisen taustalla on ahdistusta tai muita haasteita.

Muista myös, että ongelmapelaamista esiintyy arviolta noin kymmenellä prosentilla aktiivipelaajista, eli se ei ole harvinainen ilmiö. Avun hakeminen on rohkea ja oikea teko, eikä se tarkoita, että pelaaminen täytyy lopettaa kokonaan. Tavoitteena on löytää tasapaino, jossa pelaaminen on osa tervettä arkea.

Ohjattu ja yhteisöllinen pelaaminen voi olla yksi askel kohti terveempää suhdetta pelaamiseen. Incoachin pelileireillä nuoret pääsevät kokemaan pelaamisen parhaimmillaan: sosiaalisena, ajallisesti rajattuna ja ammattilaisten ohjaamana toimintana. Voit myös liittyä Incoachin Discord-yhteisöön saadaksesi lisätietoa ja yhteyden muihin pelaamisesta kiinnostuneisiin.